sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Sodankylä huikaisi jälleen!



Elokuva saa sen aikaan – Sodankylän ihmeen! Keskiyön auringon elokuvajuhla pyörii kellon ympäri täysille saleille ja teltallisille Pohjolan kesäkuussa. Kyläkuva vilkastuu heti lippukassojen avauduttua ja tuttuja tapaa siellä ja täällä. Ennakkosuosikit myydään loppuun pikaisesti mutta onneksi lippuja oli aina jaossa myös esityspäivinä. Tänä vuonna viiden päivän aikana elokuvia näki ennätykselliset 27 000 kävijää, joka on kolminkertainen määrä väkeä Sodankylän asukaslukuun verrattuna. Huikeaa!

 
Peter von Baghin isännöimmän juhlan tunnelma on rento: ohjaajavieraat kylän raitilla, yötön yö, maaseutumaisema, läpi yön jatkuva ohjelma. Pirteimmät siirtyvätkin festariklubilta suoraan aamuneljältä alkavaan leffanäytökseen, josta voi jatkaa rantalaiturille, josta onkin kätevä kävellä takaisin Kitisenrannan koululle kuuntelemaan aamukeskustelua.

Marco Bellocchio, Claire Denis, Cristian Mungiu, Jan Troell, Philip Kaufman, Anssi Mänttäri, Mika Ronkainen, Mika Taanila, Simo Halinen ja Pekka Lehto. Siinäpä ohjaajakaartia: on kuunteltavaa ja katseltavaa…


Festivaalin pisimmät jonot aiheutti Pekka Lehdon ohjaama Kalervo Palsa ja kuriton käsi. Kittiläläisen taidemaalarilegendan elämästä kertova elokuva oli vahvasti aiheensa näköinen: hämmentävä, kuvallisesti rikas, pirstaleinen ja leikkimielinen. Ei millään lailla ”perinteinen taiteilijan muotokuva” vaan hulluuden keskelle heittävä railakas rosoisuudessaan kunniaa aiheelleen tekevä elokuva.

Saparopidikkeet eivät tarvitse olla tylsät!
Kengätkin saa kyytiä telttajonossa...


Isoteltta, isokangas.



Risto Puurusen ja Juho Pöystin suunnitteleman Kinobox Obscuran seinälle heijastettiin elokuvajuhlien yleisöä kahden valkokankaan ja vesialtaan kautta.
Obscura ulkopuolelta.

Lasten leffateltta oli koristeltu ruusukankailla.
Aikuisenkin mieli tekisi...

Tyylikäs ja herttainen Claire Denis saapui kuin saapuikin pikavisiitille muutamaksi tunniksi avaamaan elokuviensa tekoa. Pidin erityisesti hänen Afrikan siirtomaissa kuvatuista osin omaelämänkerrallisista elokuvista. Deniksen vapaasti soljuva ohjaus vie hienosti tarinoita eteenpäin ja persoonallinen leikkaus rytmitti taitavasti elokuvia. Yksi festivaalin suosikkini oli 35 Shots of Rum.


Romanialainen Christian Mungiu otti yleisön haltuun aamukeskustelussa. Hänen taukoamaton puheensa polveili muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta sosialistisessa kansantasavallassa sellaisella verbaalisuudella joka sai yleisön naurupurskahduksiin tuon tuostakin. Mungiu tuli tunnetuksi ”kertaheitolla” voitettuaan Cannesissa Kultaisen palmun vuonna 2007 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvalla.


Krista Kosonen kertoo kokemuksistaan Kaikella rakkaudella -elokuvasta.

Kitisenjoen tormää ja vanhan kirkon reunaa.
Vanhan kirkon punertava seinälauta vuonna 2013.



Vanhan kirkon harmaa seinälauta vuonna 2012.

Lepotauko joentörmällä.

Sadasta näytöksestä saattoi valita tai oikeasti tuli valinnan vaikeus. Sodankylän elokuvafestivaalia kuvaa hyvin PvB:n sanojen siteeraus ” astumme nyt elokuvan paratiisiin”, " Sodankylässä elokuva on projektorin valoa, vuoropuheluun osallistuvat pohjoisen luonto ja pohjoisen valo". Se on totta ja se täytyy jokaisen itse kokea.

Niin, ja se aurinkokaan ei edes laske!

Lisää Sodankylän elokuvafestivaalista voi lukea: http://www.msfilmfestival.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti