maanantai 8. huhtikuuta 2013

Aaveita Aurajoella

Kuva Sam Sihvonen ja Pette Rissanen
Pekka Laiho (Ukko) ja Markus Riuttu (Ylioppilas)
Viikonloppumatka Turkuun sisälsi teatterissa käynnin. August Strindbergin Aavesonaatti menee vielä tämän kevään Turun kaupunginteatterin intiimissä Sopukka-tilassa ja sehän oli nähtävä.


Strindbergin Aavesonaatti (v. 1907) on yksi ”oudoimpia” näytelmiä. Siinä mielikuvitusmaailma sekoittuu todelliseen ja näytelmä on kuin painajaisuni, jossa henkilöt riisutaan alastomiksi ja heidän rikoksensa paljastetaan yksi toisensa jälkeen pohjiaan myöten. Näytelmässä on kaikki perinteisen draaman ominaisuudet, mutta se ei vähimmässä määrin nojaudu tavanomaisiin näkemyksiin.

Aula antaa Aurajoelle
Juha Siltasen pieteetillä ohjaama tulkinta päivittää klassikon teatterillisesti 2000-luvulle, mutta sisällyttää siihen 1900-luvun vaihteen tunnelman sekä perinteisen kamarinäytelmän tyylin. Surrealistinen näytelmä kertoo miehistä, naisista, lapsesta, elämästä ja kuolemasta. Se on merkillinen yhdistelmä realismia ja unen maailmaa. Se voisi yhtä hyvin olla kollektiivinen uni, josta jokainen poimii itselleen merkitykselliset asiat.

Aavesonaatissa matkataan läpi ihmiselämän. Talo asukkeineen hahmottuu pienoiskuvaksi maailmasta, elämästä, missä vain kuolema, pelko, katkeruus ja viha luovat kosketusmahdollisuuksia ihmisille.

Keitä nuo aaveet sitten ovat? Haamuja, eläviä kuolleita, rajan molemmilla puolilla liikkuvia kummallisia, epätodellisia olentoja? Vuosittain he kokoontuvat aaveiden päivälliselle, jossa käydään kutsuttujen kesken tilintekoa: paljastetaan rikokset, petokset ja kaikenlaiset vääryydet.

Näytelmä on vyyhti merkityksiä ja vihjeitä, joka antaa katsojalle runsain mitoin ajattelemista, kullekin yksilöllisellä tavalla. Se virkistää mutta myös pysäyttää.

Aina ei voi järkeistää ja tulkita uniaan, eikä ole tarvettakaan. Aavesonaatissa uni tulkitsee ihmistä.
http://www.visitturku.fi/turun-kaupunginteatteri

PS: Erityiskiitos hyvin toimitetusta, näytelmää avartavasta, informatiivisesta käsiohjelmasta!

Matkalla teatteriin

Aurinkoinen lauantaipäivä huhtikuussa

Jokivarren jää ja kukat

Dreamcatcher


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti