torstai 21. maaliskuuta 2013

Timantti hangella



”Hangella välkehtivän, sä näet timantin, ei kyynel eikä helmi kimalla kirkkaammin”.
J. J. Wecksellin kirjoittaman runon (Demanten på marssnön) säkeissä kerrotaan keväisen lumen kirkkaudesta, sen sädehtivyydestä ja välkkeestä. Sibeliuksen säveltämän runon tulkitsee hienosti Soile Isokoski.

Maaliskuinen Äkäslompolon kylä kylpee auringon säteissä, ja raitti on täynnä reipasta hiihtoväkeä. Seitsemän tunturin ympäröimä Äkäslompolo sijaitsee Kolarin kunnan pohjoiskolkassa, Kittilän ja Muonion rajalla. Äkäs-sana on vanhaa lapinkieltä ja viittaa peuranpyyntiaitaan, lompolo on joen laajentuma. Korkein tuntureista on Ylläs.


Maaliskuun yöt ovat olleet erityisen kylmiä mutta aamupäivällä nopeasti nouseva lämpö mahdollistaa liikkeelle lähdön jo hyvissä ajoin. Vaikka suosituimmilla, tasaisimmilla laduilla on pientä ruuhkaa, heti metsään mennessä saa hiihtäjä yksin taivaltaa.

Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto: sillä on pituutta 330 km. Se tarjoaa erinomaiset olosuhteet kaiken tasoisille hiihtäjille. Kukin menee tyylillään ja omaan tahtiin luistellen, tai leppoisasti vuorovedoin vedellen, nopeat väistävät hitaammat. Kaikille on tilaa.


Laduilla on väkeä vauvasta vaariin. Perheen pienimpiä vedetään ahkioissa. Monipuoliset ja vaihtelevat latureitit kiertelevät upean luonnon keskellä. Sielu ja mieli lepäävät jylhien tuntureiden keskellä, ja metsän hiljaisuus antaa aikaa omille ajatuksille. Laduilla voit nauttia rauhallisesta menosta tai kokeilla rajoja vaativammilla tuntureihin nousevilla reiteillä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun matkan päässä odottaa lämpöinen tupa. Latuverkoston varrella on useita hyvin varustettuja latukahviloita, joissa voi viivähtää pidempääkin: nauttia niiden monipuolisista antimista ja kuivatella vaatteita. Latukahviloiden lisäksi voi taukoilla laavuilla, joissa yleensä nuotiopaikalla palaa edellisen jäljiltä hyvä hiillos ja jo vain, makkara paistumaan ja menohuikka päälle.

Velhon kota

Pirunkurua pitkin Kesängin laelle kiipeävä hiihtäjä palkitaan: alkuun saa lasketella kantohangella tunturin rinteillä ja lopuksi hoidetun ladun urilla tasaista alamäkeä kohti kylää.

Kesängin laella

Ohessa katkelma Aimo Jäderholmin lyhytelokuvasta Laulu tunturille (Suomi-Filmi 1949).
Siinä Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara seurueineen liikkuvat Ylläksen maisemissa.
http://www.youtube.com/watch?v=k9PhRN9IZWI

Elokuvalle on jatkoa otsikolla Rakovalkealla:
http://www.youtube.com/watch?v=VHDW2ZRuUjw

Lähde, lähde tunturille, lähde Ylläkselle.
Täällä riittää terveyttä joka ihmiselle.

Tunturille ponnistelee reipas hiihtoväki.
Moni heistä ensi kerran jylhän Lapin näki.

Tämä taival vaatii hyvät voiteet suksen alle,
muutoin tuntuu matkan teko kovin tukalalle.

Murupussin unohtaa voit kestäessä retken,
perillä saat vasta viettää hauskan lepohetken.

Suuremmoiset maisemat ja äärettömat aavat,
pienuutensa ihmisen pian ymmärtämään saavat.

Joku paahtaa kasvojaan tai rasvaa suksiansa,
kukin kaiken irti ottaa hiihtolomastansa.

Lasku alkaa huikea ja usein sattuu seikka,
että täällä tehtävä on kunnon kuperkeikka.

Matka joutuu nopeaan ja tuossa tuokiossa
huomaakin jo olevansa kurun kainalossa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti